|
Jossain vaiheessa se alkaa kiinnostaa jokaista yrittäjää – nimittäin yrityksen arvo. Selkeää kaavaa tuohon ei ole olemassa, arvo kuitenkin riippuu hyvin paljon itse yrittäjästä: minkälaisen arvon hän itse näkee firmalleen. Arvo riippuu ostajasta: miten hän näkee tilanteen nyt ja tulevaisuudessa. Arvo riippuu asiakaskunnasta ja rahoittajista, mikä on heidän näkemyksensä tulevaisuudesta.
Pääsääntöisesti arvonmääritykset voi jakaa kahteen osaan: velattoman omaisuuden arvo ja tuottoarvo.
Velattoman omaisuuden arvo
Tästä käytetään nimeä substanssiarvo. Se on helppo laskea ja sitä voidaan pitää yrityksen minimihintana. Käytännössä se on yrityksen varallisuuden määrä. Jos yrityksellä on omaisuutta 100.000 euroa ja velkaa 40.000 euroa, on sen substanssiarvo 60.000 euroa. Tämä on yleensä pankkitilillä olevaa
rahaa, tulossa olevaa rahaa myynneistä ja tietysti yrityksen omaisuutta: koneita ja laitteita, myytävää vaihto-omaisuutta ja rakennuksia / kiinteistöjä.
Oleellista on, että näistä katsotaan niiden tämänhetkinen markkina-arvo. Yleensä kun ne kirjanpidossa ovat verotuksellisia arvoja, mikä ei pääsääntöisesti ole sama kuin omaisuuden todellinen arvo tällä hetkellä. Esimerkiksi 20vuotta sitten ostettu kiinteistö on todennäköisesti tällä hetkellä täysin eri arvoinen kuin mitä se on kirjanpitoon merkattu.
Tuottoarvo on se, paljonko yritys tulee tuottamaan rahaa kun sillä on uusi omistaja. Tämä lasketaan monesti 5-7 vuodelta ja se on yrityksen tuottoarvo. Tuohon ei ole olemassa selkeää sääntöä moneltako vuodelta tuottoarvo lasketaan. Siinä pitää huomioida toimiala ja rahoitusehdot. Yleensä yrityskauppaa varten otetaan lainaa ja monet rahoittajat vaativat, että tämä laina on maksettava takaisin nopeammin kuin tuo 5-7 vuotta, pääsääntöisesti 2-6 vuodessa (suurin osa 2-4 vuodessa). Tästä syntyy termi yrityskaupan takaisinmaksuaika.
Kun tätä arvoa lasketaan, käytetään lähinnä viimeisimpiä tuloslaskelmia ja niiden tulkinnassa monesti tarvitaan asiantuntija-apua.
Kumpaa arvoa käytetään ?
Pääasiassa yrityskaupat tehdään toiminnassa olevasta yrityksestä, jolloin tuottoarvo on ratkaisevampi. Uusi omistaja ei osta yritystä siksi, että haluaisi itselleen yrityksessä olevan omaisuuden. Hän ostaa yrityksen siksi, että haluaa itselleen ne tuotot, jotka yritys todennäköisesti tuottaa tulevina vuosina. Tämän vuoksi tuottoarvo on suurempi ja sitä pidetään lähtökohtana kun aletaan neuvotella yrityksen hinnasta. Toki voi olla tilanne, jossa yrityksellä on arvokasta omaisuutta, mikä ei ehkä olekaan uudelle omistajalle pakollinen toiminnan jatkamiseen. Tällöin kannattaa miettiä sekin vaihtoehto, että tämä arvokas omaisuus jää vanhalle omistajalle ja uusi omistaja jatkaa vain yrityksen toimintaa. Vanha omistaja myy sitten omaisuuden erikseen jollekin muulle ja näin saatetaan päästä tilanteeseen, jossa kauppahinta tyydyttää molempia.
|
